Missä ovat yrittäjyyskasvatuksen professuurit?

YES ry:n uusi hallituksen puheenjohtaja Anne Gustafsson-Pesonen peräänkuuluttaa lisää akateemista yrittäjyyskasvatuksen tutkimusta. Myös opettajankoulutukseen panostaminen parantaisi opettajien yrittäjyyskasvatusvalmiuksia.

YES ry:n hallituksen puheenjohtajana aloitti vuoden 2024 alussa kauppatieteiden tohtori ja Tampereen yliopiston jatkuvan oppimisen palvelujen johtaja Anne Gustafsson-Pesonen. Kysyimme Gustafsson-Pesoselta hänen näkemyksiään yrittäjyyskasvatuksen nykytilasta ja tulevaisuudesta.

Miten päädyit yrittäjyyskasvatuksen pariin?

Oikeastaan yrittäjyyden kehittämisen kipinä on lähtenyt jo lapsuudesta. Yrittäjäperheen kasvattina näin, miten yrittämisellä ja yrittäjämäisyyteen tukemalla jo lapsuudessaon mahdollisuus päästä eteenpäin elämässä. Arvostan korkealle sitä, että sain vanhemmiltani kipinän yrittäjämäisyyteen. Jo alakoulussa ihmettelin, miksi koulussa opetellaan vain ulkoa asioita eikä tarjota esimerkkejä käytäntöön.

Myöhemmin tahdoin tutkia, mikä on muuttunut matkan varrella. Miten opetus on kehittynyt? Tehdäänkö oppilaitoksissa nykyään jotain yrittäjämäisyyden kehittämiseksi? Enkä tarkoita nyt yrittäjyyden opettamista eli yrityksen perustamista, sehän on periaatteessa vain muutama napin painallus järjestelmässä. Minua kiinnostaa se, miten oppijoissa kasvaa tietoisuus siihen, että minä pystyn, kykenen ja haluan tehdä asioita jonkin laajemman asian kuin yrityksen perustamisen eteen. Yrittäjyyskasvatus luo hyvinvointia ja antaa perustan elämässä pärjäämiselle.

En ole startup-ihminen, vaikka startupit ovatkin mahtavia ja niitä tarvitaan. Mutta yrittäjyyskasvatus ei niinkään tuota startup-pöhinää vaan ihmisiä, jotka pärjäävät nopeasti kehittyvässä ja muuttuvassa yhteiskunnassa. Meidän on kasvatettava nuorta polvea niin, että he näkevät kykenevänsä saamaan elantonsa myös muilla keinoin kuin pitkissä työ- ja virkasuhteissa. Ja nykyäänhän monet nuoret ajattelevat jo eri tavalla: pitkiä virkasuhteita ei välttämättä enää haeta, vaan nuoret haluavat erilaisia kokemuksia, mutta myös elämän pitkäjänteinen suunnittelu on mielessä.

Lopullisesti silmäni yrittäjyyskasvatukselle taisi aikanaan avata professori Paula Kyrö. Ennen häneen tutustumista olin ollut hämäännyksen vallassa, että yrittäjyyskasvatus on vain yrityksen perustamiseen liittyviä asioita. Kun tutustuin hänen ja lukuisten muiden yrittäjyyskasvastuksen tutkimukseen vihkiytyneiden asiantuntijoiden tutkimuksiin, niin ymmärsin, että yrittäjyyskasvatus on oikeasti laaja-alaista hyvinvointia tuottavaa oppimisen ja pedagogiikan kehittämistä.

Väittelit viime vuonna tohtoriksi yrittäjyyskasvatuksesta, miksi päätit tehdä väitöskirjan aiheesta?

Koska varsinaista tutkimusta yrittäjyyskasvatuksen kehittämisen ja arvioinnin näkökulmasta on tehty vähän.

Väitöskirjassani on kolme artikkelia. Ensimmäinen käsittelee opettajien koulutuksen kehittämistä täydennyskoulutuksen näkökulmasta ja selvittää, miten opettajat voivat kehittää omaa oppiainettaan uudenlaisella yrittäjyyspedagogiikalla. Toisessa artikkelissa tarkastellaan valtakunnallisten yrittäjyyskasvatushankkeiden arviointia 10 vuoden ajalta. Näin mittavaa hankearviointitutkimusta ei itse asiassa ole tehty aiemmin. Tutkimuksessa paljastui, että edelleen hankkeissa on kovin paljon vain yrityksen perustamisen näkökulmaa, eli tässä olisi valveutuneille hanketoimijoille mielestäni kehittämisen paikka.

Tutkimuksessa myös selvitettiin, miten tutkimukseen osallistuneiden opetuksen ammattilaisten mielestä pitäisi yrittäjyyskasvatusta pitäisi kehittää. Suosituksen perusteella pystyin tekemään yrittäjyyskasvatuksen polkumallin peruskoulusta korkea-asteelle. Toivottavasti näin ison tutkimusjoukon arvioita ja näkemyksiä otetaan vakavasti huomioon yrittäjyyskasvatuksen kehittämisessä eri kouluasteilla.

Väitöskirjan kolmas artikkeli oli case-tutkimus, jossa tutkittiin, mitä peruskoulussa voidaan tehdä yrittäjyyden edistämiseksi yhteistyössä korkea-asteen kanssa. Case-tutkimus paljasti, miten pitkäjänteisellä ja laajalla yrittäjyyskasvatuksella oppijoiden laaja-alainen yrittäjyysnäkemys kehittyy.

Millä mallilla tällä hetkellä Suomessa on yrittäjyyskasvatuksen tutkimus ja mikä merkitys sillä on opetuksen kannalta?

Yrittäjyyskasvatuksen tutkimusta tehdään tällä hetkellä Suomessa liian vähän. Meiltä löytyy yrittäjyyden professuureja ja on erilaista yrittäjyyden tutkimusta, mutta luvattoman vähän yrittäjyyskasvatukseen liittyvää tutkimusta.

Meidän pitäisi tukea opettajakoulutuksen määrätietoista kehittämistä, jotta laaja-alainen yrittäjyyskasvatus ja yrittäjyyspedagogiikan kehittäminen jalkautuisi vahvemmin opettajakoulutukseen. Meillä pitäisi olla mahdollisuus tehdä enemmän yrittäjyyskasvatuksen akateemista tutkimusta ja opetusta, jolla olisi suoraan vaikutusta myös opettajien ammattiin. Täydennyskoulutuksella voidaan jonkin verran auttaa, mutta se ei vielä riitä.

Oletko seurannut yrittäjyyskasvatusta muissa maissa, miten Suomi vertautuu?

Tilanne on Euroopan tasolla aika sama. Satunnaisesti on muutamia yliopistoja, mutta niissäkin yrittäjyyskasvatus kiinnittyy usein yrittäjyystematiikan ympärille. Varsinaista yrittäjyyskasvatustutkimusta on liian vähän. Sitä pitäisi pystyä vahvistamaan, sillä kun aiheesta tehdään akateemista tutkimusta, käytäntö tulee vahvana rinnalle.

Mitä sanot niille kriitikoille, joiden mielestä opetussuunnitelmissa on jo nyt liikaa asiaa ja yrittäjyyskasvatus on turhaa ja ylimääräistä?

Sepä se, tietysti lukeminen, laskeminen ja kielet ovat ehdottoman tärkeitä ja ilman niitä et voi pärjätä elämässä. Yrittäjyyskasvatus tahtoo jäädä muiden asioiden jalkoihin. Pisa-tutkimus on niin maailmanlaajuisesti tunnistettu asia, että se saa tietysti paljon huomiota. Mutta Pisassa eivät laaja-alaiset työelämä- ja yrittäjyysvalmiudet ole tutkimuksen kohteena.

Mainitsit aiemmin, että halusit tutkia, mikä on muuttunut opetuksessa lapsuudestasi ja miten yrittäjyyskasvatus on kehittynyt. Kerro joitain hyviä asioita, mitä yrittäjyyskasvatuksessa mielestäsi on tapahtunut.

Nykyään on paljon enemmän erilaisia lyhytkestoisia tapahtumia, yrittäjyysmessuja ja muita lapsia ja nuoria aktivoivaa tekemistä. Kerätään rahaa, järjestetään myyjäisiä. Esimerkiksi musiikkiluokat keräävät luokkaretkirahoja omilla esiintymisillään. Tämä on alettu ymmärtää: se, että myydään esimerkiksi paperia ei ole se juttu, vaan se, että tekeminen lähtee omasta osaamisesta ja sen kehittämisestä. Tätä laaja-alaisen osaamisen näkemystä pitäisi vielä kehittää ja syventää.

Ja onhan meillä Suomessa isot muutosmyllerrykset, ja monikulttuurisuus lisääntyy. Yrittäjyyskasvatus voi olla monikulttuurisessa ympäristössä vahvuus: kun löydetään yhteisiä vahvuuksia ja yhtymäpintoja, voidaan yhdessä ideoida ja tehdä asioita. Yrittäjyyskasvatus on yhdistävä ja raja-aitoja madaltava tekijä. Yrittäjyydellä pyritään saamaan aikaan jotain parempaa, joko itselle tai laajemmin yhteisölle.

Millaisena näet YES-verkoston roolin yrittäjyyskasvatuksen kentässä?

YES on vakiintunut toimija, jolla on laaja toimijakunta, joten verkostolla on tärkeä vaikuttajan ja sanansaattajan rooli. Meidän strategisena viestinämme on kuntapäättäjien ja kuntavaikuttajien suuntaan se, että elinvoimaisuus kulkee käsi kädessä yrittäjyyskasvatuksen kanssa. Mutta se ei vielä riitä, mielestäni meidän pitää saada yrittäjyyskasvatusta laajemmin opettajankoulutukseen sekä koulujen pedagogiikan kehittämiseen, ja YES voisi olla tässä vahva toimija.

Siitä pääsemmekin nykyhetkeen: Millä mielin lähdet vuoteen 2024 YESin hallituksen puheenjohtajana?

Lähden todella mielelläni ja innoissani tähän tehtävään. Toivon, että saisimme tänä vuonna ovea avattua opettajankoulutusta tuottaviin yliopistoihin. Uskon, että opettajankoulutus on tämän vuoden ja lähivuosien iso kehittämisen kohde. Opettajien täydennyskoulutus tulee siinä rinnalla. Meillä on Suomessa erinomaiset lähtökohdat laaja-alaisen yrittäjyysksvatuksen kehittämiseen olemassa olevan opettajajoukon puitteissa, koska opettajien osaaminen on maailman huippua. Tahtoisin myös lisää akateemista tutkimusta Suomeen. Olisipa hienoa, jos meille perustettaisiin johonkin yliopistoomme myös yrittäjyyskasvatuksen professuuri. Kun akateeminen tutkimus ja käytäntö kulkevat käsi kädessä, niin siitä syntyy vaikuttavuutta.

Lue lisää Anne Gustafsson-Pesosen väitöskirjasta täältä.