Yrittäjän päivänä juhlimme yrittäjiä, mutta katse kannattaa suunnata myös eteenpäin. Mistä tulevat seuraavat yrittäjät? kysyy YES ry:n toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen.
Yrittäjän päivää vietetään jälleen 5. syyskuuta. Päivä on tärkeä muistutus yrittäjien merkityksestä Suomelle. Yrittäjät luovat työtä, palveluita, innovaatioita, verotuloja ja elinvoimaa. He ottavat riskejä, tarttuvat mahdollisuuksiin ja rakentavat uutta.
Yrittäjän päivänä on siis todellakin syytä juhlia yrittäjiä. Mutta samalla haluan esittää toisen kysymyksen:
Mistä tulevaisuuden yrittäjät tulevat?
Jos haluamme Suomeen lisää yrittäjyyttä, uusia yrityksiä ja elinvoimaa, emme voi aloittaa keskustelua vasta siinä vaiheessa, kun ihminen pohtii yrityksen perustamista. Yrittäjyyden edellytyksiä rakennetaan paljon aikaisemmin, päiväkodeissa, kouluissa, oppilaitoksissa ja nuorten arjessa.
Siksi minulle yrittäjyyskasvatus on ennen kaikkea tulevaisuus- ja elinvoimakysymys.
Yrittäjyyskasvatus ei ole yrittäjäksi pakottamista
Yrittäjyyskasvatuksesta puhuttaessa törmää edelleen liian usein ajatukseen, että sen tavoitteena olisi tehdä kaikista yrittäjiä.
Näin ei ole.
Kaikista ei tarvitse tulla yrittäjiä. Mutta jokainen lapsi ja nuori tarvitsee kykyä tunnistaa omaa osaamistaan, tehdä yhteistyötä, ratkaista ongelmia, tarttua mahdollisuuksiin, kokeilla, epäonnistua, yrittää uudelleen ja viedä ideoita käytäntöön.
Yrittäjyyskasvatus vahvistaa juuri näitä valmiuksia.
Samalla meidän pitää uskaltaa sanoa ääneen myös se, että Suomi tarvitsee uusia yrittäjiä.
Tarvitsemme ihmisiä, jotka uskaltavat perustaa yrityksiä, työllistää itsensä ja muita, kehittää uusia palveluita ja tuotteita sekä ratkaista ympärillään olevia ongelmia. Ihmisiä, jotka näkevät mahdollisuuksia sielläkin, missä muut näkevät vain ongelmia.
Jos haluamme tulevaisuudessa enemmän yrittäjyyttä, meidän täytyy antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus oppia yrittäjyydestä jo tänään.
Yrittäjyys tuo elinvoimaa
Kuntien elinvoimasta puhuttaessa keskustelu kääntyy helposti yrityspalveluihin, yritystontteihin, investointeihin ja uusien yritysten houkutteluun. Kaikki nämä ovat tärkeitä.
Mutta elinvoimaa rakennetaan myös päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Siellä kasvavat parhaillaan ihmiset, jotka tulevaisuudessa perustavat yrityksiä, työskentelevät paikallisissa yrityksissä, kehittävät uusia ratkaisuja, luovat työpaikkoja ja rakentavat oman alueensa tulevaisuutta.
Elinvoiman rakentaminen alkaa osaamisesta.
Siksi sivistyspalvelut ja elinkeinopalvelut eivät voi tehdä elinvoimatyötä toisistaan irrallaan. Yrittäjyyskasvatus rakentaa niiden välille luontevan sillan.
Parhaimmillaan sen ympärille syntyy paikallinen ekosysteemi, jossa koulut, oppilaitokset, yritykset, yrittäjät, kunta, järjestöt ja muut toimijat rakentavat yhdessä lasten ja nuorten osaamista ja tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Yritys koulun naapurissa ei saisi olla nuorelle tuntematon maailma. Yrittäjyyden kohtaamisen ei pitäisi olla koulussa poikkeus, vaan luonnollinen osa oppimista.
Yrittäjyyskasvatus ei saa riippua yhdestä innostuneesta opettajasta
Suomessa tehdään valtavasti hienoa yrittäjyyskasvatustyötä. Olen YES-verkoston toiminnamjohtajana saanut kohdata opettajia, rehtoreita, kuntien asiantuntijoita, yrittäjiä ja muita toimijoita, jotka rakentavat lapsille ja nuorille upeita mahdollisuuksia oppia yrittäjyydestä ja työelämästä.
Samalla olen nähnyt, että liian usein hyvä yrittäjyyskasvatus on edelleen yksittäisten aktiivisten ihmisten varassa.
Se ei riitä.
Lapsen tai nuoren mahdollisuus saada yrittäjyyskasvatusta ei saa riippua siitä, missä kunnassa hän asuu, mitä koulua hän käy tai sattuuko hänen opettajansa olemaan erityisen kiinnostunut yrittäjyydestä.
Tarvitsemme tavoitteita, rakenteita, johtamista, yhteistyötä ja resursseja.
Yrittäjyyskasvatuksen pitää näkyä strategioissa ja käytännön toiminnassa. Tarvitsemme yrittäjyyskasvatuksen polkuja varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle, opettajille osaamista ja verkostoja sekä toimivaa oppilaitos–yritysyhteistyötä.
Yrittäjyyskasvatus ei saa olla yksittäinen teemapäivä, projekti tai hanke. Sen pitää olla pitkäjänteistä ja tavoitteellista toimintaa.
Jokaisen kunnan pitäisi olla yrittäjyyskasvatuskunta
Ajattelen, että jokaisen Suomen kunnan pitäisi olla yrittäjyyskasvatuskunta.
Se ei tarkoita uutta hanketta tai erillistä toimintamallia. Se tarkoittaa ennen kaikkea ajattelutapaa: Kuntaa, jossa lasten ja nuorten yrittäjämäisen osaamisen kehittäminen nähdään investointina alueen tulevaisuuteen. Kuntaa, jossa sivistys ja elinvoima puhuvat samaa kieltä. Kuntaa, jossa yritykset ja yrittäjät ovat luonteva osa lasten ja nuorten oppimisympäristöä. Kuntaa, jossa nuori oppii tunnistamaan oman osaamisensa ja näkemään mahdollisuuksia myös omalla kotiseudullaan.
Ja kuntaa, jossa nuoren ajatukseen “minähän voisin yrittää” vastataan: “Totta kai. Kokeillaan.”
Elinvoimaa rakennetaan yhdessä ja siihen on työkaluja
Kun puhun yrittäjyyskasvatuksesta osana kunnan ja alueen elinvoimatyötä, en tarkoita vain kaunista kirjausta strategiassa. Tarvitsemme konkreettisia tapoja rakentaa yhteistyötä.
YES-verkostossa olemme kehittäneet Yrittäjämäisen osaamisen elinvoimamallin ja siihen liittyviä työkaluja, joiden avulla kunnat ja alueet voivat tarkastella ja kehittää omaa yrittäjämäisen osaamisen ekosysteemiään.
Ajatus on yksinkertainen mutta tärkeä: yrittäjämäistä osaamista ei rakenneta yhden toimijan voimin.
Siihen tarvitaan sivistys- ja elinkeinopalveluita, koulutuksen järjestäjiä ja oppilaitoksia, yrityksiä ja yrittäjiä, järjestöjä sekä muita alueen toimijoita. Tarvitaan yhteinen näkemys siitä, mitä tavoittelemme, miksi sitä tavoittelemme ja miten yhdessä etenemme.
Työkalujen avulla voidaan pysähtyä olennaisten kysymysten äärelle: Millainen yrittäjämäisen osaamisen ekosysteemi alueellamme jo on? Ketkä ovat mukana – ja ketkä vielä puuttuvat? Mitkä ovat yhteiset tavoitteemme? Miten yhteistyötä johdetaan? Ja ennen kaikkea: miten tekeminen näkyy lasten ja nuorten osaamisessa, mahdollisuuksissa ja tulevaisuudenuskossa?
Minusta tässä on yksi yrittäjyyskasvatuksen kehittämisen tärkeimmistä suunnista: meidän on siirryttävä yksittäisistä teoista kohti ekosysteemimäistä ajattelua.
Elinvoimaa ei synny siiloissa. Sitä rakennetaan yhdessä.
Kun sivistys, elinkeinot, koulutus ja työelämä löytävät yhteisen suunnan, yrittäjyyskasvatuksesta tulee enemmän kuin kouluissa toteutettavaa toimintaa. Siitä tulee osa kunnan ja alueen tulevaisuuden rakentamista.
Yrittäjän päivänä katse myös tuleviin yrittäjiin
Yrittäjän päivänä kiitämme niitä ihmisiä, jotka yrittävät tänään. Se on tärkeää ja ansaittua.
Mutta samalla meidän kannattaa katsoa päiväkoteihin, luokkahuoneisiin ja oppilaitoksiin. Siellä ovat tulevaisuuden yrittäjät, työntekijät, kehittäjät, innovaattorit ja yhteiskunnan uudistajat.
Emme vielä tiedä, kuka heistä perustaa yrityksen. Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että mahdollisimman moni oppii uskomaan omaan osaamiseensa, näkemään mahdollisuuksia ympärillään ja rohkaistuu tekemään ajatuksistaan totta. Yrittäjyyttä rakennetaan joka päivä, kun lapselle tai nuorelle annetaan lupa kokeilla, keksiä, tehdä, epäonnistua, onnistua ja yrittää.
Yrittäjän päivänä juhlimme tämän päivän yrittäjiä.
Yrittäjyyskasvatuksella rakennamme huomisen yrittäjyyttä.
Sanna Lehtonen on Suomen johtavan yrittäjyyskasvatuksen asiantuntijaverkoston, YES-verkoston toiminnanjohtaja. Hänellä on yli 20 vuoden kokemus yrittäjyyskasvatuksen kehittämisestä eri rooleissa. Hän kokee tällä hetkellä tärkeimmäksi tehtäväksi rakentaa yrittäjämäistä toimintakulttuuria oppilaitokseen ja sitä ympäröivään yhteiskuntaan. Työssään YES-verkostossa hän tähtää siihen, että yrittäjämäinen toimintatapa on kiinteä osa suomalaista arkea. Ennen yrittäjyyskasvatuksen innostajan saappaisiin astumista hän toimi luokanopettajana ja rehtorina. Lehtonen on toiminut myös yrittäjänä ja perheyrityksen osakkaana.
Näkökulma-palstalla julkaisemme asiantuntijoiden kirjoituksia.
