Yrittäjyyskasvatuksen kipinä syttyy innostuksesta – mutta pysyy hengissä vain, jos se kannatellaan rakenteilla. YES ry:n toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen muistuttaa, että yrittäjyyskasvatus ei ole lisäosa, vaan osa kunnan identiteettiä.
Yrittäjyyskasvatus ei ole vain oppitunteja tai yksittäisiä projekteja. Se on tapa rakentaa yhteisöä, jossa lapset ja nuoret kasvavat aktiivisiksi, yhteistyökykyisiksi ja aikaansaaviksi toimijoiksi – oman elämänsä ja tulevaisuuden rakentajiksi. Ja kyllä: myös kunnan elinvoiman vahvistajiksi.
Sain olla mukana Paraisten ja Naantalin kaupunkien, Varsinais-Suomen Yrittäjien ja YES-verkoston yhteisessä projektissa pohtimassa, mitä yrittäjyyskasvatus voi olla – ja miten se voi rakentaa elinvoimaisempaa kuntaa.
Kun paraislaiset ja naantalilaiset kokosivat yhteen näkemyksiään ja laativat yrittäjyyskasvatuksen strategioitaan, puhuttiin selkeistä tavoitteista, konkreettisista toimenpiteistä ja yhteisestä ekosysteemistä.
Ennen kaikkea puhuttiin rohkeasti siitä, että kunnat eivät voi enää jättää yrittäjyyskasvatusta yksin opettajien tai koulujen harteille, vaan siihen on panostettava johdonmukaisesti, näkyvästi ja pitkäjänteisesti – osana koko kunnan kehittämistä.
Tässä kehittämistyössä strategia ei ole byrokratiaa, vaan väline jäsentää kokonaisuutta. Sen avulla voidaan vastata keskeisiin kysymyksiin: Missä olemme nyt? Mihin haluamme mennä? Kenen kanssa – ja millä keinoilla?
Yrittäjyyskasvatus tarvitsee tuekseen rakenteet, jotka kannattelevat arjessa – ei vain juhlapuheissa. Sen lisäksi se tarvitsee resursseja. Miten mahdollistamme sen, että jokainen lapsi ja nuori saa yrittäjyyskasvatusta?
Minulle tämä on myös henkilökohtainen kysymys. Olen saanut nähdä, miten innostus syttyy, kun nuori pääsee ideoimaan, kokeilemaan ja kokemaan onnistumista. Olen nähnyt, kuinka opettaja syttyy yrittäjyyskasvatukselle, yrittäjä rohkaistuu tekemään oppilaitosyhteistyötä – tai kunnanjohtaja sanoo: ”Tämä on meidän kuntamme elinehto.” Mutta olen nähnyt myös sen, miten helposti hyväkin työ jää yksittäiseksi, jos sitä ei tueta rakenteilla, resursseilla ja yhteistyöllä ja jos yrittäjyyskasvatus ei ole olennainen osa kunnan muuta kehittämistyötä.
Siksi puhun niin mielelläni strategian merkityksestä, mutta samalla peräänkuulutan käytännön tekoja. Se voi olla työpaja paikallisen yrittäjän kanssa, valinnaiskurssi toisella asteella, yhteinen kehittämistiimi – tai vaikka se, että kunnassa päätetään antaa näkyvyyttä yrittäjyyskasvatukselle osana viestinnän vuosikelloa.
Ja kun se näin tehdään, tulokset näkyvät konkreettisesti: nuorissa, jotka kasvavat vahvalla itsetunnolla, perustaitojen varassa ja sinnikkyydellä, joka kantaa myös epävarmassa maailmassa.
Elinvoimainen kunta on sellainen, jossa yrittäjyyskasvatus ei ole lisäosa – vaan osa identiteettiä. Siellä tehdään yrittäjyyskasvatusta, jolla on oikeasti merkitystä.
Sanna Lehtonen on Suomen merkittävimmän yrittäjyyskasvatuksen asiantuntijaverkoston, YES-verkoston johtaja. Hänellä on yli 20 vuoden kokemus yrittäjyyskasvatuksen kehittämisestä eri rooleissa. Hän kokee tällä hetkellä tärkeimmäksi tehtäväksi rakentaa yrittäjämäistä toimintakulttuuria oppilaitokseen ja sitä ympäröivään yhteiskuntaan. Työssään YES-verkostossa hän tähtää siihen, että yrittäjämäinen toimintatapa on kiinteä osa suomalaista arkea. Ennen yrittäjyyskasvatuksen innostajan saappaisiin astumista hän toimi luokanopettajana ja rehtorina. Lehtonen on toiminut myös yrittäjänä ja perheyrityksen osakkaana.
Näkökulma-palstalla julkaisemme asiantuntijoiden kirjoituksia.
