Nuorilla on ideoita ja myönteinen asenne yrittäjyyteen, silti yrittäjyys ei lisäänny toivotulla tavalla. Tässä blogissa YES ry:n toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen tarkastelee, mikä estää tarttumasta mahdollisuuksiin ja miksi yrittäjyyskasvatuksen on siirryttävä puheesta kokemuksiin ja tekemiseen.
Suomi on pitkään ollut yrittäjyyskasvatuksen kärkimaa. Siksi tuore tieto Global Entrepreneurship Monitor -raportista pysäyttää: olemme pudonneet ykkössijalta kuudenneksi peruskoulun ja toisen asteen yrittäjyyskasvatuksessa.
Sijoitus ei ole huono. Olemme edelleen harvoja korkean tulotason maita, joissa yrittäjyyskasvatus ylittää asiantuntijoiden määrittelemän riittävän tason.
Silti samaan aikaan raportti kertoo jotain paljon vakavampaa. Suomalaisten yrittäjyysaikomukset ovat erittäin matalat. Tässä on ristiriita, jota ei voi ohittaa.
Tutkimusten mukaan suomalaisilla nuorilla on myönteinen suhtautuminen yrittäjyyteen ja yli puolet nuorista voisivat kuvitella toimivansa tulevaisuudessa yrittäjänä. Kiinnostusta siis on, ideoita on ja mahdollisuuksia nähdään. Silti tämä ei näy yritystoimintana.
GEM-raportti kuvaa tätä ilmiötä osuvasti: mahdollisuuksia tunnistetaan, mutta liian harva tarttuu niihin. Tässä kohdin yrittäjyyskasvatuksen merkitys korostuu.
Yrittäjyys ei ole sattumaa, vaan seurausta siitä, mitä rakennamme
GEM-raportti muistuttaa yhdestä keskeisestä asiasta: yrittäjyys ei synny sattumalta. Se on seurausta siitä, millaisen järjestelmän rakennamme.
Suomessa järjestelmä on monella tapaa kunnossa. Koulutus on laadukasta, osaaminen vahvaa ja rakenteet toimivat.
Silti tämä ei näy yrittäjyydessä siinä määrin kuin voisi. Raportti kuvaa tilannetta osuvasti: Suomessa on syntynyt kasvava kuilu vahvojen rakenteiden ja matalan yrittäjyysaktiivisuuden välillä.
Yrittäjyyttä kyllä syntyy, mutta liian usein se ei muutu kestäväksi, kasvavaksi tai vaikuttavaksi toiminnaksi. Tämä on keskeinen viesti, jonka raportti nostaa esiin.
Kyse ei ole vain aloittamisesta, vaan siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen
Raportti osoittaa, että monissa maissa uusia yrityksiä syntyy paljon, mutta harva niistä kasvaa tai vakiintuu.
Tämä on tärkeä näkökulma myös yrittäjyyskasvatukseen.
Jos keskitymme vain siihen, miten yritys perustetaan, jää olennaisin puuttumaan. Tarvitsemme valmiuksia, jotka kantavat epävarmuudessa, muutoksessa sekä kasvun ja epäonnistumisten läpi
Yrittäjyyskasvatus ei voi olla vain tietoa yrittäjyydestä. Sen on rakennettava kykyä toimia yrittäjänä.
Pelko estää enemmän kuin osaamisen puute
Yksi raportin vahvimmista havainnoista liittyy pelkoon. Suomessa yli puolet aikuisista, noin 51 %, ei aloita yritystä epäonnistumisen pelon vuoksi.
Sama ilmiö näkyy ristiriitana: yrittäjyys koetaan suhteellisen helpoksi, mutta silti harva toimii.
Tämä on pysäyttävä ja samalla haastava havainto.
Ja samalla raportti kertoo jotain tärkeää: epäonnistuminen itsessään ei estä yrittäjyyttä. Päinvastoin; konkurssin tai muun epäonnistumisen kokeneet yrittäjät lähtevät usein uudelleen liikkeelle.
Kyse ei siis ole epäonnistumisesta, vaan siitä, miten siihen suhtaudumme.
Olen itse työssäni nähnyt, miten valtava potentiaali nuorissa on. Ideoita, intoa ja kykyä löytyy. Mutta ilman aitoja kokemuksia ja tukea se jää liian helposti käyttämättä.
Vaikka yrittäjyyskasvatuksen rakenteet ovat Suomessa vahvat, sen vaikuttavuus ei vielä näy riittävästi toiminnassa
Yksi raportin pysäyttävimmistä viesteistä on, että yrittäjyyskasvatus ei näytä johtavan yritysten perustamiseen.
Se on väite, jota on vaikea hyväksyä maassa, joka pitää itseään yrittäjyyskasvatuksen edelläkävijänä.
Suomessa yrittäjyys on kirjattu opetussuunnitelmiin, strategioihin ja kehittämisohjelmiin. Paperilla kaikki näyttää hyvältä. Silti lopputulos kertoo muuta: kiinnostusta yrittäjyyteen on, mutta se ei muutu teoiksi.
Tässä kohtaa on minun pakko kysyä: onko yrittäjyyskasvatus meillä enemmän puhetta kuin todellista tekemistä?
Jos yrittäjyyskasvatus toimisi niin hyvin kuin ajattelemme, sen pitäisi näkyä rohkeutena toimia. Se pitäisi näkyä siinä, että yhä useampi tarttuu mahdollisuuksiin. Sen pitäisi näkyä yrittäjyytenä. Mutta näin ei tapahdu.
Ongelma ei ole tavoitteissa. Ongelma ei ole edes resursseissa. Ongelma on siinä, että yrittäjyyskasvatus ei vielä muutu arjessa toiminnaksi.
Niin kauan kuin yrittäjyys jää oppitunnille, hankkeisiin tai yksittäisten opettajien varaan, emme voi odottaa erilaista lopputulosta.
Yrittäjyys ei synny siitä, että siitä puhutaan. Se syntyy siitä, että sitä tehdään ja että siihen myös uskalletaan.
Pelkkä koulu ei riitä, tarvitaan ekosysteemi
Yrittäjyyskasvatus mielletään usein koulun tehtäväksi. Todellisuudessa se on paljon laajempi kokonaisuus.
Jos yrittäjyys jää oppilaitoksen seinien sisälle, se jää väistämättä irralliseksi. Yrittäjyys syntyy tekemisestä, vuorovaikutuksesta ja aidoista kokemuksista.
Siksi yrittäjyyskasvatus pitää nähdä ekosysteeminä.
Se tarkoittaa, että mukana ovat oppilaitokset, yritykset, työelämä sekä julkinen sektori ja kolmas sektori.
Se tarkoittaa myös sitä, että tekemistä johdetaan tavoitteellisesti eri tasoilla. Tarvitaan strategiaa, joka luo suunnan, käytännön toteutusta, joka tuo yrittäjyyden arkeen, ja arviointia, joka varmistaa kehittymisen.
Ilman tätä kokonaisuutta yrittäjyys jää helposti yksittäisiksi teoiksi eikä systemaattiseksi kehittämiseksi ja todelliseksi elinvoimaksi.
Yrittäjyys on enemmän kuin taloutta, se on tulevaisuuden väline
Raportti korostaa, että yrittäjyys on noussut keskeiseksi välineeksi rakentaa taloudellista kestävyyttä, hyvinvointia ja yhteiskunnallista uudistumista.
Yrittäjyys ei ole enää vain yksilön valinta, vaan osa sitä, miten yhteiskunnat vastaavat muutokseen.
Tämä tekee yrittäjyyskasvatuksesta entistä tärkeämpää. Siksi yrittäjyyskasvatus ei ole enää yksittäisen opettajan tehtävä, vaan keskeinen osa yhteiskunnan elinvoiman, osaamisen ja tulevaisuuden rakentamista.
Kyse ei ole sijoituksesta, vaan suunnasta
Suomen sijoituksen lasku ei ole ongelma. Se on signaali.
Se kertoo, että maailma on muuttunut ja että muut maat ovat rakentaneet yrittäjyyttä systemaattisesti osaksi koulutusta, työelämää ja yhteiskuntaa.
Meillä on edelleen vahva perusta. Mutta nyt tarvitaan seuraava askel.
Suomen haaste ei ole enää rakenteiden puute, vaan niiden hyödyntäminen.
Miten rakennamme yrittäjyyskasvatusta, joka ei vain opeta yrittäjyydestä, vaan antaa rohkeuden, valmiudet ja mahdollisuudet tehdä sitä todeksi?
Se on kysymys, johon meidän on vastattava.
Sanna Lehtonen on Suomen johtavan yrittäjyyskasvatuksen asiantuntijaverkoston, YES-verkoston toiminnanjohtaja. Hänellä on yli 20 vuoden kokemus yrittäjyyskasvatuksen kehittämisestä eri rooleissa. Hän kokee tällä hetkellä tärkeimmäksi tehtäväksi rakentaa yrittäjämäistä toimintakulttuuria oppilaitokseen ja sitä ympäröivään yhteiskuntaan. Työssään YES-verkostossa hän tähtää siihen, että yrittäjämäinen toimintatapa on kiinteä osa suomalaista arkea. Ennen yrittäjyyskasvatuksen innostajan saappaisiin astumista hän toimi luokanopettajana ja rehtorina. Lehtonen on toiminut myös yrittäjänä ja perheyrityksen osakkaana.
Näkökulma-palstalla julkaisemme asiantuntijoiden kirjoituksia.
