Opettajan työ vaikuttaa paljon laajemmalle kuin luokkahuoneeseen. YES ry:n toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen kirjoittaa, miten yrittäjyyskasvatus, paikalliset verkostot ja koulun yhteistyö työelämän kanssa voivat tukea paitsi oppimista myös kunnan elinvoimaa.
Kun puhumme kuntien elinvoimasta, keskustelu kääntyy usein yrityksiin, investointeihin ja työpaikkoihin. Nämä ovatkin tärkeitä tekijöitä. Harvemmin kuitenkaan pysähdymme pohtimaan, elinvoiman yksi tärkeimmistä rakentajista on opettaja.
Opettajat ovat päivittäin tekemisissä lasten ja nuorten kanssa, jotka rakentavat tulevaisuuden työelämää, yrityksiä ja yhteiskuntaa. Jokainen oppitunti, kohtaaminen ja kannustava sana voi vaikuttaa siihen, millaisena nuori näkee omat mahdollisuutensa.
Yrittäjyyskasvatus avaa yhteyden kunnan kehittämiseen
Yrittäjyyskasvatuksessa opettajan rooli korostuu. Kun opettaja tuo opetukseen mukaan työelämän ilmiöitä, yritysyhteistyötä ja projektimaisia työskentelytapoja, oppimisesta tulee konkreettisempaa. Nuoret pääsevät harjoittelemaan taitoja, joita he tarvitsevat tulevaisuudessa, kuten esimerkiksi ongelmanratkaisua, yhteistyötä, luovuutta ja oman osaamisen tunnistamista.
Samalla oppilaitos rakentaa siltoja ympäröivään yhteisöön. Yhteistyö yritysten, yrittäjien ja muiden toimijoiden kanssa luo oppimisympäristöjä, jotka tukevat myös kunnan elinvoimaa.
Tätä ajatusta pääsin tarkastelemaan käytännössä taannoin, kun työskentelin Rauman opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoiden kanssa yrittäjyyskasvatuksen parissa.
Kun kunta nähdään oppimisympäristönä
Raumalla opiskelijoille pitämäni työpajan teemana oli kunnallinen elinvoima ja erityisesti kysymys: Miten opettaja voi omalla työllään vahvistaa kunnan elinvoimaa?
Annoimme opiskelijoille tiimitehtävän, jossa jokainen ryhmä sai tarkasteltavakseen yhden Satakunnan kunnan. Opiskelijat tutustuivat kuntien verkkosivuilta löytyviin strategioihin, ohjelmiin ja suunnitelmiin sekä muihin asiakirjoihin, jotka kuvaavat kunnan tavoitteita ja kehittämisen suuntia.
Näistä opiskelijat valitsivat kolme itseään eniten kiinnostavaa tavoitetta. Sen jälkeen he pohtivat, miten he voisivat tulevina opettajina omassa opetuksessaan tukea näiden tavoitteiden toteutumista.
Seuraavaksi opiskelijat suunnittelivat yrittäjyyskasvatusprojektin, jonka avulla valittuja tavoitteita voitaisiin edistää koulussa. Keskeisessä roolissa projekteissa oli yhteistyö työelämän ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Opiskelijat pohtivat esimerkiksi, millaisia kumppaneita kunnasta voisi löytyä, miten oppilaat voisivat tutustua paikalliseen elinkeinoelämään ja millaisissa projekteissa oppiminen voisi yhdistyä kunnan kehittämiseen.
Harjoitus havainnollisti hyvin sen, että opettajan työ ei ole irrallaan ympäröivästä yhteiskunnasta. Päinvastoin opetuksen kautta voidaan tukea monia kunnan strategisia tavoitteita.
Samalla tehtävä auttoi opiskelijoita näkemään opettajan työn osana kunnan laajempaa kokonaisuutta. Kun kunnan tavoitteet, paikalliset toimijat ja oppiminen kytkeytyvät yhteen, vahvistuu sekä opettajan että lasten ja nuorten suhde omaan kotiseutuun. Tällainen kotiseuturakkaus rakentaa hyvinvointia ja vahvistaa pitkällä aikavälillä myös kunnan elinvoimaa.
On myös tärkeää todeta, että opettajan rooli elinvoiman vahvistajana ei ole pois koulun perustehtävästä. Päinvastoin. Kun opetuksessa hyödynnetään ympäröivää yhteiskuntaa, paikallisia ilmiöitä ja yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, oppiminen rikastuu ja saa uusia merkityksiä.
Jotta tämä olisi mahdollista, opettaja tarvitsee kuitenkin myös tukea. Tarvitaan aikaa, resursseja ja mahdollisuuksia rakentaa yhteistyötä ympäröivän työelämän ja muiden toimijoiden kanssa. Lisäksi tarvitaan ymmärrystä siitä, miten kunnan tavoitteita voidaan luontevasti kytkeä opetukseen. Tässä minä ja YES-verkosto voimme auttaa.
Kun opettajilla on toimivat verkostot ja mahdollisuus tehdä yhteistyötä, syntyy oppimista, joka hyödyttää sekä oppilaita että koko kuntaa.
Uskoa tulevaisuuteen
Ehkä juuri siksi pidän näistä opiskelijoiden kanssa tehtävistä harjoituksista niin paljon. Niissä yhdistyvät kaksi minulle erityisen tärkeää teemaa: yrittäjyyskasvatus ja kunnan elinvoima.
On innostavaa nähdä, miten tulevat opettajat tarttuvat kuntien tavoitteisiin, pohtivat yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa ja rakentavat oppimisprojekteja, joissa koulun arki kytkeytyy ympäröivään yhteiskuntaan.
Tämän kertainen työskentely vahvisti jälleen uskoani siihen, että tulevaisuus on hyvissä käsissä, kunhan vain annamme sille mahdollisuuden. Kun opettajilla on resurssia tehdä yhteistyötä, hyödyntää ympäröivää yhteiskuntaa oppimisessa ja rohkeutta kokeilla uusia tapoja oppia, syntyy oppimista, joka kantaa pitkälle. Silloin opettaja ei ainoastaan opeta oppiainetta, vaan hän auttaa oppilaita ymmärtämään omaa ympäristöään ja löytämään paikkansa siinä.
Ja juuri siksi opettaja voi todellakin olla yksi kunnan tärkeimmistä elinvoiman vahvistajista.
Minulla on myös pieni toive tai oikeastaan suuri haave. Olisi hienoa päästä tekemään tällaista työtä jokaisen kunnan ja opettajan kanssa. Pohtia yhdessä, miten koulu ja opettajat voivat omalta osaltaan olla rakentamassa hyvinvointia ja elinvoimaa.
Sanna Lehtonen on Suomen merkittävimmän yrittäjyyskasvatuksen asiantuntijaverkoston, YES-verkoston johtaja. Hänellä on yli 20 vuoden kokemus yrittäjyyskasvatuksen kehittämisestä eri rooleissa. Hän kokee tällä hetkellä tärkeimmäksi tehtäväksi rakentaa yrittäjämäistä toimintakulttuuria oppilaitokseen ja sitä ympäröivään yhteiskuntaan. Työssään YES-verkostossa hän tähtää siihen, että yrittäjämäinen toimintatapa on kiinteä osa suomalaista arkea. Ennen yrittäjyyskasvatuksen innostajan saappaisiin astumista hän toimi luokanopettajana ja rehtorina. Lehtonen on toiminut myös yrittäjänä ja perheyrityksen osakkaana.
Näkökulma-palstalla julkaisemme asiantuntijoiden kirjoituksia.
