Uudenmaan kuntiin nousee yrittäjyyskasvatuksen työryhmiä tiuhaan tahtiin. YES Uusimaa on vauhdissa!
Uudenmaan kunnissa on vipinää: vuonna 2012 yrittäjyyskasvatuksen työryhmät aloittivat toimintansa Järvenpäässä, Pornaisissa ja Hyvinkäällä. Vuonna 2013 tahti on kiihtynyt: 11.1. Porvoo, 29.1. Tuusula, 14.2. Vihti, 11.3. Loviisa ja viimeksi 12.4. Lapinjärvi.
Tavoitteena olleesta kymmenestä työryhmästä on perustettu jo kahdeksan ja loput kaksi on tarkoitus saada koottua vielä loppuvuoden aikana. Sipoo ja Kirkkonummi, oletteko valmiit?
Kyseessä on Uudenmaan liiton Makera-hanke, jonka tavoitteena on vahvistaa ja laajentaa Uudenmaan alueellista YES-toimintaa ja sitä kautta vahvistaa kuntien tai kaupunkien yrittäjyyskasvatusta. Hanke on pitänyt YES Uusimaan aluepäällikkö Mirja Ahvenaisen kiireisenä ja tien päällä.
– Tehtäväni on ”kätilöidä” näitä yrittäjyyskasvatuksen työryhmiä, kuten eräs sivistystoimenjohtaja osuvasti totesi yhdessä näistä kokoontumisissa. Käytännössä otan yhteyttä kunnan tai kaupungin elinkeinotoimeen ja sivistystoimeen ja kannustan pistämään ryhmän pystyyn, Ahvenainen kertoo.
Ahvenaisen mukaan toiminta lähtee usein hyvin alkuun pienemmällä, 5–10 henkilön porukalla. Työryhmien ytimessä ovat tavallisimmin opetus- ja sivistystoimi, elinkeinotoimi ja kunnan yrittäjät. Muita tahoja voi kutsua mukaan kunnan tai kaupungin tarpeiden mukaan. Esimerkiksi Uusyrityskeskus on joissain kunnissa mukana.
– Ryhmät muodostuvat erilaisiksi joka paikkakunnalla, sillä yrittäjyyskasvatus on kontekstiriippuvaista. On ryhmien vahvuus, että ne ovat paikkakunnan perinteiden, kulttuurin ja tavoitteiden näköiset ja tapaiset.
Sama koskee ryhmien toimintaa. Tavoitteena on tietenkin kehittää alueen yrittäjyyskasvatusta, mutta Ahvenainen korostaa, ettei hän tai YES määrää ulkoapäin, millä tavoin työryhmä lähtee liikkeelle.
– Kun työryhmä on perustettu ja keskusteltu siitä, mitä mahdollisuuksia yrittäjyyskasvatus voisi tarjota, kunta ja kaupunki alkavat itse hahmottaa, miten asioita kannattaa käydä läpi. Paljon riippuu myös siitä, missä vaiheessa yrittäjyyskasvatus paikkakunnalla on ennestään. Esimerkiksi Loviisassa on kehitetty yrittäjyyskasvatusta jo 90-luvulta saakka, kun taas joillakin paikkakunnilla pitää lähteä liikkeelle perusasioista, Ahvenainen kertoo.
Kokeilujen kautta käytännöksi
Yrittäjyyskasvatuksen työryhmät kokoontuvat noin 1–2 kertaa kuukaudessa. Mitä on toistaiseksi saatu aikaan?
Vaikka monien työryhmien toiminta on vasta alkutaipaleella, Ahvenainen pitää ryhmien aktiivisuutta lupaavana.
Ahvenainen mainitseekin pilottikoulutoiminnan hyväksi havaituksi keinoksi edistää yrittäjyyskasvatusta.
– Monet ryhmät haluavat kokeilla ensin joitakin yrittäjyyskasvatukseen liittyviä toimenpiteitä ja miettiä sitten jatkoa, eli ei tahdota rynnätä päistikkaa kaikkeen. He valitsevat pari pilottikoulua, joihin koulutetaan opettajat ja mietitään toimenpiteitä ja sen jälkeen katsovat, mitkä ovat seuraavat askeleet.
– Esimerkiksi Järvenpäässä työryhmä on kirjoittanut itsenäisesti yrittäjyyskasvatuksen toimenpideohjelman, ja on todella upeaa että se on Järvenpään näköinen. Hyvinkää puolestaan on lähtenyt kokeilemaan yrittäjyyskasvatusta pilottikoulujen avulla. Hyvinkään ryhmä myös puuhaa aktiivisesti syksyksi yrittäjyysmessuja.
YES auttaa eteenpäin
Ahvenainen yrittää vierailla eri paikkakuntien työryhmissä mahdollisimman paljon tarjoamassa neuvoa ja tukea.
– Kehotan ainakin pitämään pöytäkirjoja, joihin kirjataan esimerkiksi ajankohtaiset asiat ja koulutukset. Muiden on helpompi hypätä mukaan ryhmän toimintaan, kun on asioita paperilla. Kerron myös hyviä käytänteitä muilta paikkakunnilta ja olen verkottanutkin ryhmiä jonkin verran. Koska monet ryhmät ovat vielä alkuvaiheessa, on benchmarkkaus ryhmien kesken vielä vaikeaa, mutta hyviä käytänteitä tulee koko ajan lisää. Kolmesta jo ennestään toimivasta yrittäjyyskasvatuksen ryhmästä, Keravalta, Mäntsälästä ja Nurmijärveltä sen sijaan saadaan paljon esimerkkejä ja vinkkejä.
Ahvenaisen mukaan riippuu aivan työryhmästä, minkälaisia asioita sen tavoitelistalla on. Hän kuitenkin korostaa, että aluksi kannattaa rajata asialistaa, jotta ei tule haukatuksi liian isoa palaa kerralla. Kannattaa tehdä pieniä ja konkreettisia toimenpiteitä, jotta ryhmän toiminta pysyy ketteränä, Ahvenainen kiteyttää.
– Työryhmätyöskentely vaatii myös halua rummuttaa yrittäjyyskasvatusta eteenpäin, tahtoa luoda itse kontakteja ja nähdä vaivaa. Toisille se on hirveän luontaista ja toiset taas näkevät sen ylimääräisenä työnä. Uskon lujasti, että yhteisöllinen työryhmätyöskentely nyt ja tulevaisuudessa palkitsee vielä kunnat ja kaupungit monin tavoin, Ahvenainen sanoo.
